Janne Raninen on suomalais-ruotsalainen entinen palkkamurhaaja, joka asuu nyt Helsingissä perheensä kanssa, pyörittää Raivoomo-nimistä raivohuonetta ja työskentelee kirjailijana sekä puhujana rikollisuutta vastaan sen jälkeen, kun hän oli istunut yli 20 vuotta vankilassa.
Aikoinaan pahamaineinen siitä, että hän tappoi tukholmalaisgangsteri Dragan Joksovićin vuonna 1998 ja osallistui myöhemmin Vuosaaren palkkamurhaan vuonna 2003, Raninen on sittemmin muuttanut elämänsä valiten väkivallan sijaan sovituksen, yrittäjyyden ja yhteiskuntavaikuttamisen.
Tukholmasta rikosten kaduille
Janne Raninen syntyi vuonna 1977 Ruotsissa suomalaisille vanhemmille. Hän kasvoi Tukholman Jordbron lähiössä – alueella, jossa köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja rikollisuus olivat osa arkea, ja hän tunsi usein olevansa ulkopuolinen.
Haastattelussa Sveriges Radiolle hän muisteli, kuinka varhaiset valinnat määrittivät hänen kohtalonsa: ”Siinä maailmassa joko tapat jonkun tai joku tappaa sinut.”
Teini-iässä hän ajautui kaduille ja pikkurikollisuudesta tuli nopeasti vakavampaa.
Vaikeasta tiestään huolimatta hän on kertonut, ettei hänen perheensä ollut rikollinen – hänen veljensä pysyi lainkuuliaisena, mikä osoittaa, että hänen tekemänsä valinnat olivat hänen omiaan.
Ensimmäinen murha, joka järkytti Ruotsia
Helmikuussa 1998, vain 20-vuotiaana, Raninen ampui ja tappoi ruotsalais-montenegroliastaustaisen gangsteripomon Dragan ”Jokso” Joksovićin Solvallan raviradalla Tukholmassa.
Murha – julkinen teloitustyyppinen surma – järkytti Ruotsia. Joksović, jota pidettiin Tukholman alamaailman johtohahmona, ammuttiin useita kertoja sivullisten silmien edessä.
Raninen antautui heti tapahtumapaikalla ja kertoi myöhemmin tutkijoille toimineensa, koska Joksović oli uhkaillut häntä.
Hänet tuomittiin Ruotsissa kahdeksan vuoden vankeuteen murhasta. Koska hän oli Suomen kansalainen, hän suoritti suurimman osan tuomiostaan Suomessa ja vapautui kesäkuussa 2003 istuttuaan hieman yli viisi vuotta.
Mutta vapaus ei kestänyt kauan.
Petos ja Vuosaaren palkkamurha
Vain muutamaa kuukautta vapautumisensa jälkeen Raninen ajautui takaisin rikollisuuteen – tällä kertaa Suomessa. Yönä 16. lokakuuta 2003 hän osallistui ystävänsä Volkan Ünsalin murhaan Vuosaaressa, Helsingissä.
Murha, joka tilattiin Ruotsista, oli kosto varastetusta rahasta ja petoksesta. Uhri, Ünsal, houkuteltiin asuntoon ja surmattiin – hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Raninen myönsi olleensa paikalla murhan tapahtuessa, mutta kielsi kuristaneensa Ünsalin itse.
Vuonna 2005 hänet ja kolme muuta miestä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Suomessa. Ranisen vanha ystävä ja ruotsalainen rikollispomo Leo ”Kardemumma” Carmona tunnistettiin murhan tilaajaksi vankilasta käsin.
Käännekohta vankilassa
Raninen vietti lähes 18 vuotta vankilassa, suurimman osan aikuisiästään. Käännekohta tuli vuonna 2006, kun hänen tyttärensä syntyi. Hän kertoi samassa Sveriges Radion haastattelussa:
”Syyttömän pienen lapsen on täytynyt kärsiä siitä, mitä olen tehnyt”
hän sanoi.
Vankilassa ollessaan hän keskittyi koulutukseen, suoritti ammatillisen tutkinnon ja perusti tukiryhmän Voikukkalapset ry, joka auttaa vankien lapsia.
Hän kirjoitti myös ensimmäisen kirjansa Isänä vankilassa vuonna 2013, jossa hän käsittelee vankeuden vaikutusta perhe-elämään.
Ylen vuonna 2018 julkaistussa ruotsinkielisessä haastattelussa hän pohti:
”Päätin, etten enää mene takaisin vankilaan. En anna tyttäreni joutua kokemaan tätä uudelleen.”
Elämä vapaudessa
Maaliskuussa 2021, 17 vuoden vankeuden jälkeen, Raninen vapautui. Helsingin hovioikeus hyväksyi hänen vapauttamisensa, vaikka Rikosseuraamuslaitos vastusti sitä. Oikeus korosti hänen ”poikkeuksellisen pitkää tuomiotaan ja vahvaa kuntoutumista”.
Pian vapautumisensa jälkeen Raninen perusti oman yrityksensä – Raivoomo, raivohuone Helsinkiin – jossa ihmiset voivat päästää irti vihastaan turvallisesti rikkomalla esineitä.
”Haluan antaa ihmisille paikan, jossa he voivat päästää raivonsa ulos vaarattomasti”
hän kertoi France 24:lle vuonna 2021.
Konsepti nousi hitiksi, erityisesti naisten keskuudessa, jotka etsivät helpotusta pandemian jälkeiseen stressiin.
Raninen alkoi rakentaa julkikuvaansa uudelleen. Hän julkaisi uusia kirjoja, kuten Selliläppää vankilasta ja Pistooli Guccin laukussa, ja esiintyi podcasteissa sekä televisiokeskusteluissa kuntoutumisesta ja elämästä rikosten jälkeen.
Rakkauselämä Mercedes kanssa
Vapautumisensa jälkeen Raninen löysi rakkauden suomalaisen rap-artistin ja aktivistin Linda-Maria Roineen, eli Mercedes Bentson, kanssa. Pari meni naimisiin elokuussa 2022 ja sai tyttären Bellan lokakuussa 2024.
Pariskunta jakaa usein sosiaalisessa mediassa hetkiä arjestaan. Vuoden 2024 Instagram-julkaisussa Linda-Maria kirjoitti kuvan yhteyteen:
”Elämäni suurin ihme.”
Yhdessä he ovat puhuneet julkisesti siitä, miten elämä voidaan rakentaa uudelleen vaikeuksien jälkeen.
Takaisin oikeuteen
Ponnisteluistaan pysyä erossa rikoksista huolimatta Ranisen nimi nousi jälleen otsikoihin vuonna 2022, kun häntä syytettiin naisen pahoinpitelystä Hakaniemen torilla. Syyttäjän mukaan hän oli lyönyt tuntematonta naista silmän alle.
Raninen kiisti syytteet ja kertoi oikeudessa, ettei tuntenut naista eikä ollut tapahtumahetkellä paikalla – hänen alibinsa vahvisti asiakas, joka oli hänen yrityksessään samaan aikaan. Väitetty uhri väitti uskoneensa, että Raninen oli palkattu tappamaan hänet 4 000 eurolla.
Tapaus sai laajaa mediahuomiota. Raninen saapui oikeuteen rauhallisesti, ja hänen vaimonsa istui yleisössä tukemassa häntä.
21. maaliskuuta 2025 Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet, pitäen väitettä ”erityisen epäuskottavana”. Oikeus totesi, että Ranisella ei ollut ”motivoita, ei läsnäoloa tapahtumapaikalla eikä uskottavaa syytä hyökätä tuntemattoman kimppuun.”
Tuomion jälkeen Raninen ei antanut lausuntoja julkisuuteen, vaan jatkoi työtään ja perhe-elämäänsä hiljaisesti.
Janne Raninen tänään
Tänä päivänä 48-vuotias Janne Raninen elää elämää, joka on kaukana hänen väkivaltaisesta menneisyydestään. Hän jatkaa Raivoomon pyörittämistä, kirjoittaa ja puhuu järjestäytyneen rikollisuuden vaaroista.
Viimeaikaisissa haastatteluissa Raninen on sanonut olevansa sitoutunut muutokseen:
”En voi perua menneisyyttä, mutta voin näyttää lapsilleni, mikä on oikein ja mikä väärin.”
