Tauno Veikko Pasanen oli maanviljelijä, jonka nimi kytkeytyi ikuisesti yhteen maamme historian synkimmistä luvuista. Vuonna 1969 hän ampui neljä poliisia kuoliaaksi Pihtiputaalla, tappoi myöhemmin entisen vaimonsa ja vietti vuosia vankilassa ennen kuin katosi hiljaisuuteen. Hän kuoli vuonna 2025, 91-vuotiaana, viimeiset päivänsä viettäen vanhainkodissa.
Lapsuus ja perhe-elämä Pihtiputaalla
Tauno Pasanen syntyi 19. huhtikuuta 1934 Pihtiputaalla, Keski-Suomessa. Hän meni naimisiin Liisan kanssa, ja yhdessä he saivat neljä lasta. Perhe asui pienellä maatilalla Korppisen kylässä. Maa oli kannattamatonta, velat kasvoivat ja vakituinen työ oli vaikea löytää.
Alkoholi muodostui hänen pakotiekseen. Hän myönsi vuoden 1969 psykiatrisessa tutkimuksessa aloittaneensa juomisen lapsena eikä enää hallinneensa sitä.
Psykiatrinen arvio, 1969:
“Ajattelin jopa itsemurhaa juomiseni vuoksi. En pystynyt enää hallitsemaan sitä.”
Selvin päin hän oli rauhallinen, mutta humalassa hän muuttui väkivaltaiseksi. Poliisi joutui usein käymään hänen kodissaan rauhoittamassa tilanteita.
Tie joukkomurhaan
Maaliskuun 1969 alussa paineet kasvoivat. Pasanen oli työtön, pahasti velkaantunut ja joi runsaasti. 3. maaliskuuta alkaen hän vietti viikon mittaisen juomaputken pontikalla.
4. maaliskuuta hän oli oikeudessa pontikkasyytteiden vuoksi. 6.–7. maaliskuuta hän valvoi yön auttaessaan lehmän poikimisessa. Hän oli uupunut, päihtynyt ja epävakaa.
7. maaliskuuta 1969 kotona puhkesi riita Liisan kanssa. Raivostuneena Pasanen tarttui kivääriin ja uhkasi tappaa kaikki. Hänen vaimonsa ja teini-ikäinen poikansa Markku pakenivat lumeen, Pasasen ampuessa laukauksia heidän peräänsä.
He pääsivät naapurin, Tyynelän, taloon. Liisa anoi naapureita olemaan soittamatta poliisia, sanoen hänen rauhoittuvan. Mutta naapuri Armas Back piti riskiä liian suurena. Kello 11.35 hän soitti Pihtiputaan poliisille.
Tehtävään lähteneet poliisit — vanhempi konstaapeli Veikko Riihimäki, konstaapelit Mauno Poikkimäki ja Pentti Turpeinen sekä nuorempi konstaapeli Onni Saastamoinen — tunsivat Pasasen henkilökohtaisesti. He olivat rauhoittaneet hänet aiemminkin, joten he lähestyivät ilman luotiliivejä, osa siviilivaatteissa. He uskoivat puhumisen ratkaisevan tilanteen.
Kahdeksan kuolettavaa laukausta
Kun poliisit lähestyivät Pasasen maatilaa puolenpäivän aikaan, hän odotti sisällä Sako 7×33 metsästyskiväärinsä kanssa. Hän työnsi aseen piipun ulos ulko-oven ikkunasta ja avasi tulen.
Alle minuutissa kaikki neljä poliisia makasivat kuolleina lumessa.
Surmateon jälkeen Pasanen käveli naapurin taloon ja antoi hyytävän viestin.
Todistajalausunnon mukaan hän sanoi Armas Backille:
“Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois; siellä on neljä poliisia syrjällään.”
Kun häntä myöhemmin kuulusteltiin, hän antoi karmivan vastauksen kysyttäessä syytä:
Poliisin kuulustelussa 1969 Pasanen sanoi:
“Minulla ei ollut mitään syytä. En vihannut heitä. Tein sen vain.”
Oikeudenkäynti ja elinkautinen
Pasanen pidätettiin ilman vastarintaa ja vietiin putkaan. Oikeudessa myöhemmin vuonna 1969 hänet todettiin oikeustoimikelpoiseksi, vaikka psykiatrit totesivat hänen humalassa muuttuvan “paranoidisen vihamieliseksi”. Hänet tuomittiin neljästä tahallisesta tappamisesta ja sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Elokuva, joka muutti mielipiteet
Vuonna 1972 ohjaaja Mikko Niskanen julkaisi Kahdeksan surmanluotia, joka perustui suoraan Pasasen tapaukseen. TV-minisarja, joka myöhemmin esitettiin elokuvateattereissa, on yksi Suomen merkittävimmistä elokuvista.
Pasanen itse sai katsoa sen vankilassa.
Hän kertoi vartijoille nähtyään elokuvan (1972):
“Tämä on niin totta, että se saa minut sekä nauramaan että itkemään. Kohtaloni kuvattiin kuin se olisi revitty sielustani.”
Elokuva muutti yleistä mielipidettä.
Vuonna 1982 presidentti Mauno Koivisto myönsi Pasaselle armahduksen 13 vankilavuoden jälkeen. Hänen vapautumisensa järkytti monia, erityisesti poliisipiireissä.
Hiljainen elämä – kunnes uusi tragedia
Vapautumisensa jälkeen Pasanen asui Riihimäellä vaimonsa Liisan kanssa, joka oli muuttanut sinne hänen vankilavuosinaan. Suhde ei kuitenkaan kestänyt. He erosivat vuonna 1992 lähes 40 vuoden avioliiton jälkeen, vaikka pysyivätkin tekemisissä.
Elokuussa 1996 historia toisti itseään. Humalaisen viikonlopun aikana Liisan kanssa Pasanen kuristi hänet kuoliaaksi heidän Riihimäen kodissaan. Molempien veren alkoholipitoisuus oli 2,4 ‰.
Vuoden 1997 oikeudenkäynnissä hän myönsi osittaisen muistijäljen teosta.
Riihimäen käräjäoikeudessa Pasanen sanoi:
“Minulla oli alitajunnassani tunne, että olin tönäissyt tai tehnyt Liisalle jotakin.”
Hänet tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen tapposta, oikeuden todetessa hänen syyntakeisuutensa alentuneeksi. Hän istui neljä vuotta ja vapautui vuonna 2000.
Viimeiset vuodet hiljaisuudessa
Vuoden 2000 jälkeen Tauno Pasanen katosi julkisuudesta. Hän eli hiljaisesti Riihimäellä lastensa lähellä, vältellen julkisuutta.Lopulta, iän ja raihnaisuuden myötä, Pasanen muutti vanhainkotiin. Hän kuoli vuonna 2025, 91-vuotiaana, päättäen yhden Suomen pahamaineisimmista rikolliselämistä.
