Wilma Murto on suomalainen seiväshyppääjä, Euroopan mestari ja MM-mitalisti, joka rakentaa nyt uraansa uudelleen masennuksen ja polvileikkauksen jälkeen. Hän harjoittelee keihäslegenda Tero Pitkämäen ohjauksessa ja asuu Helsingissä muusikkomiehensä ja kahden koiransa kanssa. Entinen teini-ikäinen ennätysrikkoja tasapainottaa nyt mainetta, rakkautta ja toipumista uudella voimalla.
Varhainen elämä ja peloton alku
Wilma Anna Helena Murto syntyi 11. kesäkuuta 1998 Kuusjoella. Hän varttui Salossa karjatilalla, jossa hänen vanhempansa kasvattivat noin 200 eläintä.
Perheen maalaiselämä opetti kovaa työntekoa, ja urheilu oli päivittäinen tapa. Hänen isänsä Matti oli korkeushyppääjä ja äitinsä Sari valmensi yleisurheilua Salon Vilppaassa.
Wilma aloitti yleisurheilun nelivuotiaana ja kokeili kaikkia lajeja ennen kuin löysi seiväshypyn yhdeksänvuotiaana. Laji kiehtoi häntä sen vaaran ja kauneuden yhdistelmän vuoksi.
“Olin peloton lapsi, kiipesin puihin ja putosin alas. Seiväshypyn äärimmäinen puoli sai minut innostumaan”, hän kertoi World Athleticsin haastattelussa.
Hänen äitinsä ajoi usein satoja kilometrejä viikossa, jotta Wilma pystyi harjoittelemaan valmentajansa Jarno Koivusen kanssa. Koivunen oli entinen Suomen sisäratojen seiväshyppymestari, ja heidän sitoutumisensa loi perustan hänen urheilulliselle uralleen.
Teini-ikäinen ihmelapsi, joka hämmästytti maailmaa
Murron läpimurto tapahtui tammikuussa 2016, kun hän hyppäsi 4,71 metriä sisäradoilla vain 17-vuotiaana. Se oli alle 20-vuotiaiden maailmanennätys ja Suomen ennätys.
Samana vuonna hän edusti Suomea Rion olympialaisissa, ollen yksi kisojen nuorimmista urheilijoista.
Hän voitti pronssia sekä vuoden 2016 alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa että vuoden 2017 alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa.
Kansainvälinen media kutsui häntä “Suomen lentäväksi teiniksi”. Mutta menestys toi mukanaan paineita, jotka koettelivat hänen henkistä voimaansa.
Pitkä taistelu ennen kultaista paluuta
Vuoden 2017 jälkeen Murron tulokset hidastuivat. Hän kamppaili vammojen ja vireen kanssa ja yritti vuosia rikkoa omaa ennätystään. Silti hän pysyi päättäväisenä ja harjoitteli päivittäin Turussa Koivusen johdolla.
European Athleticsin profiilissa hän myöhemmin myönsi, että nuo vuodet “opettivat kärsivällisyyttä ja uskoa”.
Kaikki muuttui vuonna 2021. Murto pääsi Tokion olympiafinaaliin ja sijoittui viidenneksi tuloksella 4,50 metriä. Pian sen jälkeen hän teki uuden Suomen ennätyksen 4,72 metriä. Se oli hänen paluunsa alku.
Vuonna 2022 hän saavutti unelmansa. Münchenin EM-kisoissa Murto ylitti 4,85 metriä, rikkoi Suomen ennätyksen kolme kertaa samana iltana ja voitti kultaa. “Unelmani on toteutunut. Tämä on uuden aikakauden alku minulle”, hän sanoi Ylen haastattelussa kilpailun jälkeen.
Kulta-ajat
Vire jatkui vuonna 2023. Murto voitti sisäratojen Euroopan mestaruuden Istanbulissa hypättyään 4,80 metriä ja hänestä tuli ensimmäinen suomalainen nainen, joka voitti kyseisen tittelin.
Myöhemmin samana vuonna hän saavutti MM-pronssia Budapestissa, ylittäen jälleen 4,80 metriä. Voitto päätti Suomen kahdeksan vuotta kestäneen mitalittoman jakson yleisurheilun MM-kisoissa.
Hän voitti myös Euroopan kisojen kultaa Krakovassa ja Diamond League -kilpailun Lontoossa. Instagramissa Murto julkaisi hymyilevän kuvan palkintopallilta ja kirjoitti kuvatekstiin:
Kova työ alkaa viimein tuottaa tulosta.
Hänen menestyksensä teki hänestä kansallisen tähden. Suomen Urheilugaalassa hänet palkittiin “Vuoden esikuvana” ja hänen Münchenin voittonsa äänestettiin:
Vuoden koskettavimmaksi urheiluhetkeksi.
Hän sijoittui myös toiseksi “Vuoden urheilija” -äänestyksessä heti hiihtäjä Iivo Niskasen jälkeen.
Kun parrasvalot himmenivät
Loiston jälkeen tuli uupumus. Vuoden 2024 loppuun mennessä Murron elämä kääntyi synkäksi. Tunnepitoisessa Me Naisten haastattelussa (lokakuu 2025) hän kertoi, että hänelle oli diagnosoitu masennus ja että psykiatri määräsi hänelle kuuden viikon sairausloman.
Hän vietti tauon pääosin Helsingissä muusikkomiehensä ja kahden koiransa kanssa, keskittyen lepäämiseen.
Harkitsin vakavasti urani lopettamista. Ehkä jatkaisin vain journalismin ja viestinnän opintoja. Se ei tuntunut pelottavalta ollenkaan
Murto kertoi Me Naisille.
Tänä aikana Murto ymmärsi haluavansa elää toisin.
Ymmärsin, ettei elämäni riipu urheilusta. En urheile siksi, että on pakko, vaan koska valitsen niin
hän sanoi samassa haastattelussa.
Rakkaus, joka toi tasapainon
Murron nykyinen kihlattu on helsinkiläinen muusikko, jonka nimen hän pitää yksityisenä. Pariskunta tapasi vuonna 2024 juuri, kun Murron vaikeudet alkoivat.
Tapasimme silloin, kun myrsky alkoi. Hän on ollut ankkurini tässä myrskyssä
Murto sanoi rakkaudella Me Naisille.
Suhde syveni nopeasti, ja vuonna 2025 pari kihlautui. He asuvat Helsingissä, mutta haaveilevat myös vanhan kyläkoulun kunnostamisesta yhteiseksi kodiksi.
Toipumisensa aikana hänen kihlattunsa seisoi hänen rinnallaan masennuksen, leikkauksen ja vaikeiden Tokion 2025 MM-kisojen aikana.
Uusi tiimi ja uudistunut fokus
Toivuttuaan masennuksesta Murto päätti lopettaa pitkäaikaisen yhteistyönsä Jarno Koivusen kanssa, joka oli valmentanut häntä lapsuudesta asti.
Hän alkoi harjoitella Tero Pitkämäen, legendaarisen suomalaisen keihäänheittäjän, johdolla. Pitkämäki toimii nyt hänen fysiikkavalmentajanaan ja mentorinaan.
Hänen johdollaan Murto rakentaa voimaansa uudelleen polvileikkauksen ja haastavan vuoden 2025 kauden jälkeen, johon sisältyi nollatulos Tokion MM-kisoissa. Takaiskuista huolimatta Murto sanoo tuntevansa kiitollisuutta ja motivaatiota.
