Waltteri Torikan elämä pyöri pitkään oman navan ympärillä, kunnes elämään tupsahti puoliso kahden pojan kanssa – ja päivittäiset perhesäännöt järjestivät arjen uuteen uomaan.
“Olin pitkään elänyt sinkkuna,”
Torikka kertoo,
“kunnes viisi vuotta sitten kohtasin puolisoni, joka toi mukanaan kaksi teini-ikään ehtinyttä poikaa.”
Torikka on aiemmin kertonut parisuhteensa alkuvaiheista ja siitä, kuinka yhteinen sävel löytyi nopeasti – lue lisää hänen puolisostaan tästä aiemmasta jutustamme.
Aluksi he tutustuivat rauhallisesti, Torikka halusi luoda luottamussuhteen lapsiin ennen isoja päätöksiä.
Pikkuhiljaa yhteinen elämä tiivistyi. Molemmat kodit ovat läsnä, ja arjen rutiinit luovat turvaa.
“Meillä on aina pidetty tärkeänä, että aina puhutaan lasten etu edellä,”
hän sanoo.
Yhteydenpito entisten vanhempien kanssa toimii asiallisesti ja rakentavasti.
“Alussa minulla oli pientä sopeutumista,”
Torikka myöntää.
Hän oli tottunut elämään itselleen ja työlleen.
Nyt olen oppinut ottamaan muut huomioon. On ollut tervehdyttävää ymmärtää, ettei elämä pyöri vain oman navan ympärillä.
Uusperheessään Torikalla on selkeät säännöt. Ulkoa tullessa kengät laitetaan telineeseen – tai sitten puolisoni päivittää muistutteen. Päivällinen syödään yhdessä joka ilta. Pöydän ääressä käydään läpi päivän kokemukset: ilot ja surut.
“Olen saanut palautetta, että olen joskus liikaa kännykällä,”
hän myöntää.
“Olen pyrkinyt rajoittamaan ruutuaikaa – se on parantanut oloa.”
Hän kertoo myös lukeneensa, että uusperheen vakiintuminen vie tyypillisesti 3–7 vuotta.
“Meillä vakiintuminen tuntuu tapahtuneen vasta nyt,”
Torikka toteaa.
Vaikka elämä teinien kanssa ei aina ole helppoa, vaikutus on ollut ensisijaisesti positiivinen. Lapset kasvattavat ja antavat suoraa palautetta.
“He ovat mahtavia tyyppejä,”
hän sanoo lopuksi.
“Toivon, että he kokevat olevansa tärkeitä ja rakastettuja.”
Työn epäsäännöllisyys tekee arjesta herkän. Torikka korostaa, että tavallinen arki on parasta – se vaatii läsnäoloa, jota taiteilijalta pitää opetella. Esimerkiksi konserttien ja festivaalien aikaan perhe ei usein seuraa mukana.
“Kun olen töissä, olen sataprosenttisesti siinä moodissa,”
hän selventää.
“Esitysten jälkeen lämmitän mökin saunan ja dippaan Saimaaseen.”
