Sergei Lavrov, Venäjän vaikutusvaltainen ja pitkäaikainen ulkoministeri, on edelleen yksi globaalin diplomatian keskeisimmistä äänistä — ja vuonna 2025 hän vaatii veto-oikeutta Ukrainan tulevaisuuteen ja torjuu kaikki Euroopan johtamat turvallisuusjärjestelyt.
Hän on Vladimir Putin hallinnon pitkäaikaisin jäsen, uradiplomaatti, joka tunnetaan terävästä älystään, kylmästä katseestaan ja Kremlin maailmankuvan kiivaasta puolustamisesta. Kovien lausuntojen takana on kuitenkin syvästi kokenut mies, joka on muokannut jälkisovjettilaista ulkopolitiikkaa enemmän kuin kukaan muu.
Syntynyt kylmän sodan aikaan
Sergei Viktorovitš Lavrov syntyi 21. maaliskuuta 1950 monikulttuuriseen perheeseen. Hänen isänsä, Viktor Kalantarov, oli armenialais-georgialaista syntyperää ja työskenteli Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriössä.
Hänen äitinsä, Kaleriya Borisovna, oli Moskovan alueelta kotoisin oleva venäläinen, joka työskenteli myös ulkomaankaupan parissa.
Lavrov kasvoi pääosin isovanhempiensa luona Noginskissa, Moskovan lähellä, vanhempien matkustaessa usein työn vuoksi. Julkisia tietoja sisaruksista ei ole.
Eliittikoulutus neuvostodiplomatiaan
Lavrov kävi lukion, jossa oli laajennettu englannin kielen opetus, ennen kuin pääsi arvostettuun Moskovan kansainvälisten suhteiden valtiolliseen instituuttiin (MGIMO).
Siellä hän opiskeli englantia, ranskaa ja sinhalaa — viimeksi mainittu valmisteli häntä työkomennukseen Etelä-Aasiassa.
Hän valmistui 1972 kunniamaininnoin. MGIMO:ssa Lavrov kehitti myös intohimon runojen ja laulujen kirjoittamiseen — hän kirjoitti instituutin hymnin, jota lauletaan yhä.
Varhainen diplomaattiura
Valmistuttuaan Lavrov lähetettiin Neuvostoliiton suurlähetystöön Colomboon, Sri Lankaan (1972–1976), missä hän työskenteli nuorempana diplomaattina. Hänen sinhala-kielen taitonsa auttoi luomaan suhteita paikallisiin. Myöhemmin hän palasi Moskovaan työskentelemään ulkoministeriön kansainvälisten talousjärjestöjen osastolla.
1980-luvulta 1990-luvun alkuun Lavrov työskenteli Neuvostoliiton pysyvässä edustustossa Yhdistyneissä kansakunnissa, edeten tasaisesti urallaan. Vuonna 1992, Neuvostoliiton hajottua, hänet nimitettiin Venäjän federaation ulkoministeriön varaministeriksi.
YK-vuodet
Vuonna 1994 Lavrovista tuli Venäjän pysyvä edustaja Yhdistyneissä kansakunnissa, ja hän pysyi tehtävässä vuosikymmenen ajan. Siellä hän sai maineen jämäkkänä, laskelmoivana ja ajoittain ristiriitaisena diplomaatina – usein häntä pidettiin kylmän sodan aikaisen ”Mr. Nyetin”, Andrei Gromykon, seuraajana.
Hän puolusti Venäjän etuja aggressiivisesti aiheissa kuten Kosovo, Irak ja Naton laajentuminen, vaikka Venäjä pyrki samalla lähentymään länttä.
Ulkoministeriksi Venäjällä
Maaliskuussa 2004 presidentti Vladimir Putin nimitti Lavrovin Venäjän ulkoministeriksi — tehtävään, jota hän on hoitanut jo yli kahden vuosikymmenen ajan.
Lavrov on ohjannut Venäjän diplomatiaa läpi sotien, pakotteiden, liittoumien ja länsisuhteiden katkeamisten.
Lavrovin uran suuria hetkiä:
- 2008 Georgian sota – Perusteli Venäjän väliintuloa.
- 2013 Syyrian kemiallisten aseiden sopimus – Välitti sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa Assadin aseiden poistamisesta.
- 2014 Krimin liittäminen – Puolusti siirtoa ”historiallisena oikeudenmukaisuutena.”
- 2015 Iranin ydinsopimus (JCPOA) – Näytteli keskeistä neuvotteluroolia.
- 2022–nykyhetki Ukrainan sota – Lavrov jatkaa hyökkäyksen puolustamista, länsikertomusten hylkäämistä ja Venäjän sotilaallisten tavoitteiden tukemista.
Henkilökohtainen elämä
Lavrov on naimisissa Maria Aleksandrovna Lavrovan kanssa, joka pysyttelee poissa julkisuudesta. Parilla on yksi tytär, Jekaterina (Ekaterina), syntynyt 1982.
Jekaterina opiskeli Columbian yliopistossa New Yorkissa ja on myöhemmin asunut Lontoossa. Hän on toiminut liiketoiminnassa ja akateemisissa tehtävissä, mutta välttelee julkisuutta. Sekä hän että Maria ovat olleet läntisten pakotteiden kohteena vuodesta 2022 lähtien.
Lavrov tunnetaan Spartak Moskovan intohimoisena kannattajana. Hän kirjoittaa runoja ja soittaa kitaraa. Hän oli aiemmin tunnettu ketjupolttajana, mutta on tiettävästi vähentänyt tupakointia huomattavasti.
Maine kotimaassa ja ulkomailla
Lavrovia arvostetaan laajalti Venäjällä – jopa sodan kriitikoiden keskuudessa. Presidentti Putin myönsi hänelle Pyhän Andreaan ritarikunnan kunniamerkin hänen 75-vuotispäivänään vuonna 2025, kutsuen häntä ”Venäjän diplomatian tukipylvääksi.”
”Poikkeuksellista palvelusta isänmaalle.”
– Kremlin määräys, 21. maaliskuuta 2025
Lännessä Lavrovin maine on heikentynyt. Hänet nähtiin aiemmin pragmaatikkona, mutta häntä pidetään nyt usein propagandistina tai Venäjän hyökkäyksen puolustajana.
Silti monet länsidiplomaatit tunnustavat hänen taitonsa:
”Lavrov on briljantti ja häikäilemätön – diplomaatti, joka ei hymyile ellei voita,”
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Lavrov on saanut lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa:
- Venäjän federaation työ sankari (2015)
- Isänmaan hyväksi -kunniamerkki, kaikki neljä luokkaa
- Pyhän Andreaan ritarikunta (2025)
Kansainvälisiä kunnianosoituksia Kiinalta, Serbialta, Kazakstanilta ja muilta
