Näyttelijä Elina Salo on kuollut 89-vuotiaana. Uutinen hänen kuolemastaan julkaistiin 6. marraskuuta 2025, kun hänen tyttärensä vahvisti sen Ylelle. Kuolinsyytä ei ole kerrottu.
Salo syntyi 9. maaliskuuta 1936 Sipoossa. Kaksikielinen näyttelijä aloitti uransa 1950-luvulla ja teki yli kuusi vuosikymmentä kestäneen uran elokuvissa, teatterissa, televisiossa ja radiossa.
Palmu-elokuvista Kaurismäen elokuviin
Salo nousi koko kansan tietoisuuteen 1960-luvun alussa Matti Kassilan ohjaamista Komisario Palmu -elokuvista Komisario Palmun erehdys (1960) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Samoihin vuosiin ajoittuvat myös Skandaali tyttökoulussa (1960) ja Kultainen vasikka (1961).
Myöhemmin hän näytteli muun muassa Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967), elokuvassa Runoilija ja muusa (1978) sekä Bertolt Brechtin näytelmään perustuvassa elokuvassa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979). Hän teki rooleja myös ruotsalaisiin elokuviin, kuten Harry Munter (1970).
Teatterissa Salo työskenteli muun muassa Helsingin Lilla Teaternissa, jossa hän harjoitteli vuonna 1972 Strindbergin Neiti Julieta Lasse Pöystin kanssa.
Kansainvälistä mainetta hän sai yhteistyöstään Aki Kaurismäen kanssa. Hän esiintyi muun muassa elokuvissa Hamlet liikemaailmassa, Tulitikkutehtaan tyttö, Pidä huivista kiinni, Tatjana, Kauas pilvet karkaavat, Juha, Mies vailla menneisyyttä ja Le Havre.
Tulitikkutehtaan tytössä (1990) Salo esitti Kati Outisen näyttelemän Iiriksen äitiä. Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa (1996) hän oli rouva Sjöholm, Ilonan entinen esimies, joka lainaa tälle pääoman oman ravintolan perustamiseen. Le Havressa (2011) hän näytteli Clairea. Ranskassa kuvattu Le Havre kilpaili Cannesin elokuvajuhlien pääsarjassa, ja mustavalkoinen mykkäelokuva Juha valmistui vuonna 1999.
Salo palkittiin Jussi-palkinnolla parhaana naispääosan esittäjänä elokuvasta Runoilija ja muusa sekä parhaana naissivuosan esittäjänä elokuvista Tulitikkutehtaan tyttö, Kauas pilvet karkaavat ja Le Havre. Vuonna 2012 hän sai Betoni-Jussin elämäntyöstään suomalaisen elokuvan parissa.
Pikku Myyn ääni
Monille suomalaisille Salo jää mieleen lämpimästä ja karheasta äänestään, joka antoi elämän Pikku Myylle 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -sarjassa. Pikku Myyn äänenä hän toimi jo vuoden 1969 ruotsinkielisessä Muumi-televisiosarjassa, jossa Muumipeikkoa esitti Lasse Pöysti, kertoo TT.
Hän kuvaili hahmoa “iloisen vihan ja positiivisen anarkian sekoitukseksi” – piirteiksi, jotka kuvastivat myös hänen omaa taiteellista luonnettaan.
Eläkkeelle jäätyään 1990-luvulla Salo toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja muutti Pariisiin, jossa hän vietti eläkepäivänsä elokuvien ja kulttuurin parissa.
Ranska myönsi hänelle taiteellisista ansioistaan Ordre des Arts et des Lettres -kunniamerkin komentajan arvoisena.