Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson ero ei lopulta tullut poliittisia piirejä seuraaville yllätyksenä. Hänen asemansa hallituksessa on ollut jo pitkään horjuva.
Juusoon kohdistui kovia paineita niin hallituksen sisältä kuin opposition suunnalta. Perussuomalaisten sisällä on kiertänyt sitkeä puhe siitä, että ministeripaikalle kaivattaisiin jämäkämpää otetta. Politiikassa harvoin leviää täysin perätöntä savua.
Torstaina kerrottiin Juuson jättävän tehtävänsä omasta pyynnöstään. Näin varmasti muodollisesti onkin. Samalla on kuitenkin selvää, että hänen annettiin ymmärtää tilanteen käyneen kestämättömäksi.
Juuson suurimmaksi ongelmaksi muodostui kyvyttömyys toteuttaa hallituksen sopimia sote-säästöjä omalla sektorillaan. Hallituksen sisällä on tiettävästi koottu listoja viivästyneistä ja toteutumattomista säästöistä, ja niiden kohdalla vastuuministerin nimi on näkynyt selvästi.
Sosiaali- ja terveysministerin salkku on tässä hallituksessa poikkeuksellisen raskas. Miljardiluokan leikkaukset, rakenteelliset uudistukset ja jatkuva julkinen paine ovat tehneet tehtävästä yhden hallituksen vaikeimmista.
Juuso on kamppaillut vaikeiden päätösten kanssa, hakenut lisäaikaa ja tasapainoillut virkakunnan sekä poliittisten tavoitteiden välissä. Ministeriö ei kaikilta osin pysynyt hänen otteessaan.
Hänen omat sanansa kertoivat tilanteen ytimen:
Työ on ollut todella raskasta ja olemme joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä turvataksemme suomalaisille tärkeät palvelut. Katson, että olen tehnyt parhaani, mutta nyt jonkun muun on aika jatkaa.
Hallitus tarvitsee nyt henkilön, joka pystyy viemään säästölinjaukset läpi ilman epäröintiä. Politiikan käytävillä on jo spekuloitu, että tehtävään voisi nousta joku puheenjohtaja Riikka Purran luotetuista. Yhtenä mahdollisena nimenä on väläytelty sisäministeri Mari Rantasta.
Juuson ministeritaival oli vaikea alusta asti. Jo hallitusneuvotteluista lähtien hänen asemansa nähtiin haastavana. Sosiaali- ja terveysministerin tehtävä hallituksessa, joka sitoutuu miljardien eurojen sopeutuksiin, on poliittisesti tuulinen paikka.
Erityisen kipeäksi Juusolle muodostui päätös Länsi-Pohjan sairaalan palveluiden alasajosta. Omalla kotialueella koettu vastareaktio oli voimakas ja henkilöityi ministeriin.
Hän joutui myös perääntymään hoitajamitoituksen suhteen, vaikka oli aiemmin kampanjoinut sen vahvistamisen puolesta. Se heikensi uskottavuutta niin omien kuin vastustajien silmissä.
Hallituksen sisällä Juuson asema ei aina ollut vahva. Julkinen esimerkki nähtiin helmikuussa 2025 eduskunnan kyselytunnilla, kun oppositio painosti hallitusta sote-säästöistä. Juuso pitäytyi sovitussa linjassa ja kertoi päätösten tulevan vasta kehysriihessä vaalien jälkeen.
Hetkeä myöhemmin pääministeri Petteri Orpo ilmoitti hallituksen tuovan säästöt julki jo ennen vaaleja – käytännössä ohittaen vastuuministerin. Tapaus ei lähteiden mukaan ollut yksittäinen.
On myös totta, että hallituskumppaneiden mukaan Juuso kehittyi tehtävässään vaalikauden edetessä. Alun epävarmuus väheni, ja otteet jämäköityivät. Se ei kuitenkaan riittänyt paikkaamaan alkuvaiheen vaikutelmaa.
Oppositio hyödynsi epävarmuutta tehokkaasti kyselytunneilla. Juuso puolestaan vieritti usein vastuuta hyvinvointialueille, mikä loi kuvan etäisyydestä hallituksen omiin sopeutuspäätöksiin.
Tilannetta ei helpottanut, että osa säästölinjauksista vaikutti tulevan hänelle yllätyksenä. Julkisuudessa Juuso esiintyi varovaisesti, toisinaan vältellen.
Lopulta kokonaisuus kävi liian raskaaksi. Kun poliittinen luottamus alkaa murentua, ministerin työ muuttuu lähes mahdottomaksi.
Juuson lähtö oli monen tekijän summa. Se ei ollut yhden virheen seuraus – vaan pitkän paineen purkautuminen.
